ILKKA POHJALAINEN
Ilkka Pohjalaisessa ilmestyi lauantaina 10.4.2021 Harri V. Hietikon kolumni, “Syntisten pöytä ja Pyhä Eurooppa”. Kolumni on kokonaisuudessaan alla.
“ Eräs kuluvan viihdekevään pakotettuja kohuja lienee laulaja Erika Vikmanin kappale Syntisten pöytä ja siihen liittyvä musiikkivideo.
Laulu itsessään on menevää jumputusta, joka sopii autolla ajamisen taustalle. Kompuroivampia ovat videon taiteelliset ratkaisut ja ennen kaikkea väsynyt shokkiarvo, jota sen ylöspanolla on tavoiteltu.
Aikamme historiattomille viihdeartisteille ja muulle kulttuuriporukalle tuntuu kerta toisensa jälkeen tulevan yllätyksenä, ettei kristillisestä kuvastosta otettujen ikonisten asetelmien rakenteita purkava uudelleen tulkinta ole enää vähäisessäkään määrin kiinnostavaa.
Viimeinen ehtoollinen berliiniläiskabareen väreissä, jossa tytöt halailevat tyttöjä ja niin edelleen on jo nähty. Jotain uutta ja oikeasti rohkeaa olisi syytä nopeasti keksiä. Eihän Suomessa vuonna 2021 ole turvallisempaa ja laimeampaa tapaa hakea provokaatiota, kuin revitellä esimerkiksi kodilla, uskonnolla ja isänmaalla.
Jos joku nuoren tai edes keski-ikäisen luovan luokkamme edustajista aidosti haluaisi ravistella vallitsevaa hegemoniaa, painella hieman kulttuurimme kipupisteitä ja mätäpaiseita sekä asettaa itsensä todella alttiiksi niille seurauksille, joita syntisten pöydässä esiintyminen tämän päivän identiteettipoliittisen kultin, cancel-saarnaajien ja woke-apostolien yhteiskunnassa voi yksilölle tuottaa, hän päätyisi tyystin toisenlaisiin ratkaisuihin.
Ehkä hän kutsuisi syntisten pöytäänsä oppositiopoliitikon ja entisen sisäministerin, jota vastaan tehtaillaan liukuhihnalla poliisitutkintoja siitä hyvästä, että hän on siteerannut kirjaa, jonka edustamalle arvomaailmalle, moraalille ja eetokselle koko länsimainen sivistys ja kaikki sen saavutukset perustuvat.
Tai ehkä kutsun saisi kuka tahansa nykymenoa ihmettelevä tavallinen suomalainen, jonka varalle näytetään valmistauduttavan vieraan sotilasliiton toimittamilla raporteilla. Ja näitähän riittää, tietäjät tietää. Keinoja pitää tsuhna kurissa.
Haasteellista tällaisissa valinnoissa tietenkin olisi se, että ne vaativat paljon enemmän kuin omien subjektiivisuuden tunteiden vallassa piehtarointi.
Tapio Rautavaara lauloi siitä, kuinka miehet olivat ennen rautaa ja nykyään puuta. Niin olivat naisetkin rautaa. Ennen. Nykyään puiset miehet ja heikot naiset laulavat turvatilojen suojista muka-rajuista jutuista.
Historiattomuuden vastakohta on historiallinen ymmärrys ja ymmärrys luo toivoa. Sitä kansakunnan korona-ankeuteen tuo Aki Cederbergin kirja Pyhä Eurooppa, joka keikkuu Etelä-Suomessa kirjastojen varauslistojen kärjessä. Siitä on juuri ilmestynyt myös toinen painos.
Suurteoksessaan Cederberg etsii, kuin Waltarin ja Paavolaisen jalanjälkiä seuraten, eurooppalaista identiteettiä ja kestävää henkisyyttä vierailemalla maanosamme eri aikakausien pyhillä paikoilla.
Se on juuri oikeaa sanomaa tähän aikaan. “
Harri V. Hietikko
Hallintotieteiden tohtori ja kirjailija